Mä en voi sille mitään, mutta vihaan mua äitiä kohta koko sydämestäni. Tai siltä se ainakin tuntuu. Isä lähti maanataina takaisin koululle ja äiti ottaa heti ilon irti. Ja se luulee, että oon sokea. HAH! Että se saa mut vihaiseksi. Se tulee yleensä 5-6 maissa kotiin töistä, mutta nyt se tuli vasta joskus puoli kahdeksalta, jollain autokyydillä vaikka yleensä se kävelee dösäriltä kotiin. Koko eteinen haisi alkoholilta ja se oli humalassa. Kyllä mä sen huomasin vaikkei moni muu sitä huomaisi. Mun äiti on kusipää ja oletettavasti myös huora vaikken täysin varma siitä olekaan. Ja sitten kun veli kysyi, että miksi se näin myöhään himaan tuli niin se vaan naurahti ja sanoi, että "tulinpahan vaan". Se on niin saatanan läpinäkyvä. Sitä paitsi mitä se kaupastakin taas toi: kolme pulloo juotavaa, jugurttipurkin ja paahtoleipää. Jee, paahtoleivällä ja kaapista löytyvillä nuudeleillahan me vittu eletäänkin. Silleen joo moi, veli on odottanut koko päivän, että äiti tulis kotiin ja väsäisi jotain _kunnon_ ruokaa. Nyt odotusta ei palkittu. Ja veli ei tunnetusti syö salaattia niin kuin itse teen.
En mä jaksa äidille alkaa huutamaankaan. Ei siitä oo mitään hyötyä, se vaan nauraa mulle päin naamaa, kiistää kaiken tai lähtee kotoa ja sit isä tykkää jos se lähtee taas jonnekin. Mitä mä tässä oon nyt vuosien varrella oppinut niin on se, että on parempi vaan kun tukin suuni ja nielen kaiken vihan.
Ja vittu, kun päätäkin särkee ja jalka on paskana niin en voi mennä purkamaan tämän hetkistä raivoani nyrkkeilysäkkiin.