Lauantai: Rentoa aamupalan syöntiä playstationin äärellä ja sit porukalla juna-asemalle ja sieltä sitten dösään kohti kotia. Dösässä mieliala laski, koska aloin miettiä unia Nanasta, jotka olin edellisyönä nähnyt. Iski kauhea ikävä ja sitten Nana yllättäen lähettikin s-postia. Olin pillahtaa itkuun bussissa, koska se viesti oli koskettava. Tätä ikävää on mahdotonta kuvailla sanoin enkä olisi koskaan osannut kuvitellakaan miten rankalta tää vuoden ero voi tuntua. Anyway.. pääsin kotiin, äiti oli juonut itsensä alku humalaan ja sai mut heti pahalle tuulelle. Sitä paitsi se oli mokannut yhden jutun, jonka olin pyytänyt sen tekemään ja sit ärsyynnyin siitä. "Taasko mä tein jotain väärin? Aina mä teen jotain väärin.." Itke verta. Me riideltiin ja painuin omaan huoneeseeni. Äiti joi itsensä pahempaan kuntoon ja lopulta poistui kotoa ovet paukkuen.
Sunnuntai: Käytin aggressiivisen energiani huoneeni siivoamiseen ja lihastreeniin. Äiti kävi välillä räyhää jotain kotona täysin humalassa ja sit painui taas omille teilleen. Isän tilanne huolestutti mua, sillä se istui yksin alakerrassa kynttilän valossa, joi olutta ja kuunteli jotain surullista suomalaista iskelmää. Menin illemmalla kaverille katsomaan porukalla leffaa. Tyttöjenilta piristi, mutta heti kun olin päässyt koti-ovelle niin alkoi ahdistamaan. Mitä jos isä olisi taas seonnut? Mitä jos se olisi tappanut jo Aksun ja odottaisi veitsen kanssa, että tulisin kotiin? Mä oon nykyään niin vainoharhainen. Oon ottanut jopa mun ovessa olevan avaimen veks niin ettei kukaan pääse huoneeseeni ellen itse ovea pidä auki. Mä menin sisälle ja löysin isän yhä alakerrasta kynttilänvalosta. Se oli jotenkin todella masentavaa.. ja ahdistavaa, sillä sen erään kesän tapahtumat nousi mun mieleen.. mua pelotti ihan sairaasti..
Tänään: Äiti tuli aamulla kotiin ja käski isää viemään sen töihin. Se oli selvinpäin, mutta haisi alkoholilta ja tupakalta ja näytti karmeelta. Kasvot punoitti ja turvotti ja silmät oli pelottavan suuret + meikit täysin päin persettä. Ja se vielä kehtaa sanoa, että mä oon perinyt sen kauneuden. Ei millään pahalla, mutta mun mielestä äiti on todella ruma.. se oli kyllä kaunis sen opiskelija kuvissa ja niissä kuvissa, kun se oli hoikka ja parikymppinen. Ja se oli joskus kaunis, kun se osasi hetken pysyä erossa alkoholista ja innostui karppaamisesta. Mä muistan, kun sen kasvot hehkui, se vaikutti iloiselta ja se laihtui hieman. Mut ei se enään. Mä en muistuta sitä millään tavalla - en ulkonäöltä enkä luonteeltani. Enkä koskaan haluakaan muistuttaa.
Tänään alkoi tet-jaksokin. Ihan jees päivä, koska mulla ei ollut 2 ensimmäisellä tunnilla paljon mitään tekemistä. Sain lukea varmaan tunnin kirjaa omassa rauhassa, kun mitään ei tuntunut tapahtuvan. En halunnut olla epäkohtelias tai mitään, kun nökötin toisessa huoneessa kirjan kanssa, kun muut ohjaajat söi eväitään keittiössä, mutta mä tosiaan en oo sosiaalisimmasta päästä ja se kirja vei mut mukaansa. Tällä kertaa luen yhtä älyttömän mielenkiintoista Celia Reesin Näkijä nimistä kirjaa, joka on siis toinen osa kirjalle Noitalapsi.
Tänään mulla on ollut paikat hirvittävän kipeät eilisestä treenistä. Ja oon niin ylpeä itsestäni. Viimeinkin osasin luoda sellaisen treenin, jonka jälkikivut tuntuu juuri siellä missä haluankin. Joten enköhän ala sitten käyttämään tuota treeniä enemmänkin. Mä haluun näyttää paremmalta kesään mennessä, jotta voisin viimeinkin kulkea rannalla itsevarmana. Tosin nyt juon jo toista pientä kuppia kaakaota (en varmaan juo kokonaan, alkaa oksettamaan), mutta en oo varmaan vuoteen kaakaota juurikaan juonut, joten annan tämän itselleni anteeksi, sillä tää ei uskottavasti toistu heti huomenna uudestaan.
Kotona esitetään taas ettei viikonloppuna olisi tapahtunut yhtään mitään. Mua stressaa jo valmiiksi seuraava viikonloppu vaikka tätä äidin uutta tapaa voisi jo alkaa kutsua ihan arkipäiväiseksi asiaksi.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.