"Valitettavasti tiedän."
"Onks se jossain siinä sun lähellä?"
"On, se tosin suuttu mulle ja potki pois pöytänsä luota."
"Miks?"
"Koska mä pistin välit poikki. En jaksa tätä kissa ja hiiri -leikkiä."
 

Nauroin kuivasti ja sanoin ymmärtäväni, eihän sitä kukaan jaksa. Pyysin Jallua sanomaan äidille, että tulee kotiin, kiitin ja lopetin puhelun. Mä oon tavallaan kiitollinen, että Jallu päätti vetäytyä pois. Kiitos. Ja toisaalta se oli myös fiksua sen itsensä kannalta - äidin leikeissä saattaa menettää järkensä.

Äiti tuli monta tuntia myöhemmin kotiin, kännissä ja kassillinen juomia mukana. Aksu oli vihanen, mutta mä käskin sitä vaan jättämään meidät kahden. Suutuin kauheesti, kun äiti sanoi, ettei kukaan rakasta sitä ja läimäisi kasvoille. Sitten menin kaatamassa äidin juomat lavuaariin ja menin takas istumaan sen vierelle sängylle. Äiti itki ja selitti kuinka se rakastaa meitä ja on idiootti ja mokasi taas ja kuinka se haluaa muuttua. Sitten se avautui tunteistaan isää kohtaan ja mä vaan lohdutin lohduttamistani ja jankkasi, että se kyllä pystyy olemaan ilman alkoholia. Se haluaa ja se pystyy. Lopulta sain sen nukkumaan. Oon ihan poikki.