Mulla on ollut yllättävän usein sellaisia päiviä, että olen ollut pirteä ja hyväntuulinen. Mutta se johtuu lähinnä siitä, että olen pakannut kaikki ikävät tunteet, ajatukset ja asiat laatikoihin, ja työntänyt jonnekin hyvin syvälle mieleni perukoille, josta olen toivonut, ettei ne ihan hevillä tulisi taas esille. Useimpina päivinä se sujuu onnistuneesti. Ja toisinaan tuntuu, että joku kiusanhenki menee penkomaan niitä laatikoita ja raahaa muutaman asian takaisin mun tietoisuuteen. Tai sitten jotain tapahtuu ja vetää ne asiat magneetin lailla ulos niistä laatikoista. Ja kun yksi tulee ulos, seuraa loput perässä ja se on hiton uuvuttavaa, kun niistä ajatuksista taas ylikuormittuu; Mitä teen tälle asialle? Mitä ajatella tuosta jutusta? Miten selviytyä taas tosta? Mä tiedän, ettei asioiden pakkaaminen takaisin laatikoihin ja työntäminen taas syrjään ratkaise mitään, mutta mitä muitakaan vaihtoehtoja on jos ei vaan millään keksi ratkaisua yhteenkään juttuun? Jätän lojumaan hujanhajan ja tuijottamaan niitä päivästä toiseen, kunnes sekoan? Ei oikein innosta. Joten mulle on syntynyt paha tapa pakata aina ikävä asia laatikkoon. Kohta niitä laatikoita on ihan liikaa ja kun ne avataan niin.. hukun niihin. Olen yrittänyt muutaman päivän ajan penkoo niitä laatikoita ja ottaa esille suht ajankohtasia juttuja, joihin haluisin ratkaisun. En mitään ikuisuus ongelmia, kuten äidin juominen. Vaan esim. miten onnistun motivoimaan itseäni lukemaan ruotsia, jotta pääsen siitä yo-kokeesta läpi. Tai miten pysyn tiukkana uuden ruokavalioni kanssa. Tai minkälaisen suunnitelman laadin rahan säästämiseen. Arkipäiväisiä, helppoja asioita, joiden toteuttaminen on silti vähän hankalaa. Mutta joista aion selvitä, koska niiden jälkeen voin keskittyä taas toiseen ja siitä taas seuraavaan ja kohta niitä laatikoita on enää yksi. Yksi laatikko on okei. Muista on parasta päästä eroon.