Äiti tuli just isän luota. Perjantaina isä oli kysellyt miten pärjätään täällä kolmistaan ja oli kertonut imelällä tyylillä kuinka 'meistä tuntuu, että ollaan ihan vastarakastuneita taas' . Mä luulin alkuun, että ne on juonut jotain, koska isä ei oo koskaan tekstannut sellasia mulle tai muutenkaan puhunut siihen tyyliin, koska oon tottunut 'tunteensa piilottavaan ja kovankuoren omaavaan' -isään. Joten kysyin suoraan, onko herra ottanut jotain ja vastauksena tuli 'ei olla juotu, lukuunottamatta äitisi aikaan samaa huumantunnetta'. No voi good for you! Joo totta kai mä oon onnellinen, että ne on taas sovussa eikä ne aijo erota ja niin poispäin, mutta sovintoseksi ei poista sitä vitun tosi asiaa, että toi 'onnen huuma' ei oo ikuista ja kohta äiti on taas siideritölkin kanssa selällään sängyssä soittamassa siskoilleen ja itkemässä, kun vanhin tytär ja mies on kusipäitä ja elämä on perseestä ja byyhyy. HAISTAKAA VITTU MÄ HALUAN TÄHÄN PASKAAN MUUTOKSEN! Mä vittu tiedän, että kohta kaikki on ennallaan ellei äiti ihan __oikeasti__ hankkiudu katkasuhoitoon ja ihan __oikeasti__ terästäydy ja ala muuttumaan.
Ja velikin voi painuu helvettiin, pakko valittaa, että kun oon vaan lukittautunut huoneeseeni enkä siivoa tai mitään. Mä kokkasin eilen, kun herra kuherteli huoneessaan, jonkun tanssijatytön kanssa ja mä oon pitänyt huolen, että lemmikeillä on ruokaa ja raikasta vettä. Että heti, kun tyyppi joutuu itse vähän täyttämään ja tyhjentämään astianpesukonetta niin alkaa valitus että 'Rin dataa vaan omassa huoneessaan'. So what jos oon suurimman osan päivistä omassa huoneessani? Mitä vittua se ketään liikuttaa jos mua ei huvita nähdä muita tai puhua muille vaan haluun olla omassa rauhassa. Ja äitikin luulee taas, että kun isä on nyt niin vitun in lööv, niin että mäkin oon nyt ihan kukkasia ja sydämiä täynnä ja kaikki tapahtumat anteeksi antanut. EN OLE! ENKÄ TULE OLEMAAN ENNEN KUIN OON SAATANAN VARMA, ETTÄ ÄITI MUUTTUU JA PYSYY MUUTTUNEENA!

Mä haluun mun äidin takasin.
Mä haluun äidin.
Mä haluun oikean äidin.
Mä haluun normaalin onnellisen perheen.
Voi luoja kuinka monta kertaa elämäni aikana oon rukoillut, että mä saisin normaalin perheen..