Muutama viikko sitten.. tai toissa viikkona - en muista täysin tarkkaan - äiti lähti ryyppäämään ja mursi jalkansa monesta eri kohtaan. Nyt se on ollut sairaslomalla ja viime keskiviikkona se meni vetämään jonkun kaverinsa kanssa perseet olalle. Torstaina isä tuli kotiin Pohjanmaalta, jossa se opiskelee viikot ja nyt sillä on töitä, joten se on muutaman viikon kotona. Se helpottaa mun elämää huomattavasti.
Postauksen pääpointti kuitenkin tulee tässä:
Tänään kun isä vei mut kouluun se otti yllättäen puheeksi kuinka tyytyväinen se on siihen, että äiti ei oo juonut sen episodin jälkeen, jossa se kolhi sen jalan. Ja mä tajusin, ettei se tiedä mitään siitä viime keskiviikkoisesta. Enkä mä kertonut asiasta vaan pidin suuni kiinni. Musta tuntuu pahalta valehdella ja pitää asioita isältä pimennossa, mutta toisaalta mä pidän siitä, kun isä on hyvällä tuulella. Eikä isä ansaitse kaikkea paskaa niskaansa. Ja mua ärsyttää kuinka äiti on niin kauhee ihminen ja mä en voi tehdä asialle mitään. Ja mua ärsyttää, ettei se voi ymmärtää, että luottamuksen saaminen takaisin ei tapahdu yhdessä yössä. Mä en luota mun äitiin. Mä epäilen sitä kaikesta joka helvetin hetki. Ja mua ärsyttää kuinka paljon mä kannan kaunaa kaikista asioista, joita on tapahtunut vuosien aikana ja kuinka mun koulukaverit - ja välillä tuntuu, että jopa tosi hyvät ystävät - pitää mua luuserina, kun en haluu juoda alkoholia tai tykkää rampata bileissä, joissa pää ideana on vetää kännit. Ja toisinaan mua ärsyttää itsekin mun suhtautuminen alkoholiin. Mä oon kohta kahdeksantoista ja mä en oo juonut itseäni edes kunnon hiprakkaan. Jotenkin tämän hetkisessä nuorten maailmassa se on suuri häpeä. Samoin kuin sekin jos oot kahdeksantoista ja yhä neitsyt. Tai jos et oo vielä maistanut tupakkaa. Ainakin siltä se vaikuttaa. En mä tiedä miten asiat ennen oli mut nyt ne tuntuu olevan näin. 
Joskus mä mietin minkälainen mä olisin jos mulla olisi normaali perhe ja mulla olisi _vain_ normaaleja teinin ongelmia. Olisinko mä samanlainen kuin useimmat teinit? Tyttö joka keskittyy kertomaan alkuviikosta minkälainen meno oli viikonloppuna ja suunnittelemaan loppuviikosta minne bileisiin seuraavaksi mennään? Sellainen teini, jonka suurin ongelma on löytää itselleen hakis seuraavaksi viikonlopuksi ja välttää perus "et saa mennä bileisiin, röökit roskiin, läksykirjat nokan eteen" -tappelulta vanhempien kanssa? Vai olisinko mä vaan tällainen kuin mä jo olen? Tyttö joka rakastaa musiikkia, kirjoja ja omaa rauhaa.