..vaikka mä yritän pitää niitä pystyssä.

Ahdistaa ihan älyttömästi. Eikä kyse nyt taida olla vain äidistä. Joka muuten kävi tänään lääkärissä ja sai kuulla, että sillä on veritulppa ja nilkka murtunut.
Elämä ahdistaa mua. Tällä hetkellä musta tuntuu kuin mulla olisi tuhat ja yksi asiaa, jotka pitää saada heti tehtyä tai muuten koko maailma romahtaa mun niskaan. Musta tuntuu, että multa loppuu aika kesken. Mulla on ahdistunut, itkuinen ja levoton olo. Ja mua väsyttää ihan järkyttävän paljon taas. Nukuin tänään pahasti pommiin ja jätin menemättä kouluun ja sätin itseäni siitä koko aamupäivän.
Tuntuu kuin mä en olisi muuta kuin epäonnistuja ja ihminen joka ei yritä koskaan ja on huono kaikessa vaikka mä tiedän, ettei se pidä paikkansa.
Ehkä tää kaikki on vaan osa jotain.. teinin ikäkriisiä. Mä täytän sentään muutaman päivän päästä kahdeksantoista.

Tuntuu taas kuin joku kuristaisi mua. En saa henkeä.