Mut pakotetaan puhumaan äidille. Mun on pakko leikkiä mukana, että kaikki on taas hyvin ja tulee olemaan. Ja lallallaa. Haistakaa vittu. Mä en haluu leikkiä iloisesti kotia ja odottaa rauhallisesti seuraavaa kertaa, kun äiti päättää, ettei itse haluu enää leikkiä. Mä vietän mun huoneessa kaikki päivät ja suostun tulemaan ulos vain, kun on vähän pakko.

Kuinka pahalta se tuntuu jos oma lapsi ei katso sua? Mä en tiedä kuinka paljon se äitiä satuttaa, kun en suostu katsomaan siihen ja puhun vain jos se on puhutellut mua ensin. Miltä se mahtaa tuntua?
En tiedä kuinka pitkään isä jaksaa katsoa mua. Veikkaan että se räjähtää päin näköä tällä viikolla. Anteeksi jos oon hirvee tytär. En oo enää isin pikku prinsessa.

Prinsessa on kuollut.