Lyhyesti: isän ja mun välit on olleet viime viikkoina tosi kireet. Äsken jouduin soittamaan hätänumeroon, koska isä on juonut ja söi rotanmyrkkyä. Yritin viiltää ranteet auki sen edessä, jotta saisin jotain reaktiota aikaiseksi. Se vain raivos, kun yrittää kuulemma ajatella meidän parasta ja haluaa, että ollaan onnellisia. Sori iskä, mutta mä en oo onnellinen jos sä delaat ja jätät meijät huoran huostaan.
Rannetta vähän polttelee, meillä on huonoja veitsiä. Poliisit ja ambulanssi lähti. Ennen sitä äiti kävi kännissä ottamassa yhteen isän kanssa ja kaikki raivoo mulle. Jepjep.. ihan sama mitä teen tai sanon tai en sano ja tee niin aina kaikki johtuu musta ja on mun syytä. Pitäiskö mun sitten kuolla? Helpottuisko muiden elämät? En tiedä.
Meijän perhesossu on taas vaihtunut. Se on aksentin perusteella joku ulkomaalainen. Ei sillä, että se _mua_ haittais, mutta isää kaiketi. Anyway.. se perhesossu on nyt tulossa tänne. Mä en haluu lähteä sen mukaan, mutta mä haluun pois täältä. Mua ahdistaa ja oksettaa..