Perjantai: En muista paljon mitään erikoista tapahtuneen. Olin oma sekava itseni. Ja iltaa kohden vittuuntunut ja sekava.
Lauantai: Olin väsynyt, aikaansaamaton ja iltaa kohden vittuuntuneeksi muuttuva isosisko, joka joutui kestämään humalassa olevaa veljeään. Jumalauta jos se uskaltaakin alkaa mennä juopottelun suuntaan äidistä esimerkkiä ottaen niin revin sen pään irti paljain käsin.

Tänään: Oon istunut normiin tapaan koko päivän koneen ääressä tai lukenut kirjaa ja kuunnellut musiikkia. Oon saanut kemian tehtävät hoidetuksi melkein kokonaan. Enään pitäs lukee psykologiaa ja tehdä myöhästynyt portfolio valmiiksi.
Oon myös päättänyt (huomasin että oon lihonut kaksi kiloa), että otan tiukemman linjan ruuan suhteen. Ja kohta puoliin alan treenaa reisilihaksia, kun mun reidet ja takamus on niin hirveet. Tällaisessa alipainoisten ihannoimassa maailmassa on niin rankkaa elää vaikka olisikin normi painoinen.
Mua ahdistaa, kun söin äsken spagettia. Vika kerta, kun syön tollasta valkoviljapaskaa. Ruisleipä menee vielä ja karjalanpiirakoista en voi luopua, mutta kaikki muu viljapaska; se on heihei! Onneks oon luonnostaan salaattien, hedelmien ja marjojen ystävä, joten niiden syömisestä ei tule mitään pakkopullaa. Eilen tein mansikka-kiwi-banaani smoothieta ja se oli hyvää. Sitä on vielä vähän jääkaapissa, joten se taitaa olla banaanin kanssa mun loppu päivän ateria.

Nyt mua oksettaa taas.