Mulla on ollut koko päivän outo olo. Enemmän kuin koko päivän. Eilisestä illasta asti. Voiko ihminen olla onneton ja iloinen samaa aikaa? Mä en ymmärrä mikä mua vaivaa. Mä hymyilen iloisesti, nauran ja silti loppujen lopuksi tuntuu, että voisin vaan itkeä. Siitä on pitkä aika kun viimeksi itkin.. Mä oon päättäväinen ja silti luovuttanut samaa aikaa. Mun pää on sekaisin ja mä en osaa enää lukea ja ymmärtää itseäni. Musta tuntuu, etten näe mitään vaikka silti näen. Oon huomannut, että kävelen tosi nopeesti yksin enkä osaa hidastaa. Tänä aamunakin, kun lähdin kävelemään dösäriltä koululle niin olisin halunnut alkaa juosta ja jatkaa juoksemista kunnes mun kroppa olisi sanonut itsensä irti. Mä haluun pakoon jotain. Musta tuntuu joka päivä, että joku seuraa mua ja katsoo mua koko ajan. Ei jätä rauhaan hetkeksikään. Ahdistaa. Ahdistaa ihan hirveesti.