Se on taas huomenna. Whoo.. jotenkin mua ahdistaa ja pelottaa, mutta oon myös osannut ihan odottaakin tätä seuraavaa tapaamista. Odotan että pääsen sen luokse, koska tällä kertaa tiedän jo aikalailla mitä kerron ja sanon. Ja mitä vastaan, koska en osannut viimeksi sanoa mitään kysymykseen "Olisiko ok jos tavattaisiin täällä myös vanhempiasi?" ( tai jotain vastaavaa ). Se voi jutella niille kahden kesken, mutta mä en halua olla mukana. Jo pelkkä ajatus saa mut pelkäämään liikaa.
Hyi.. tapaaminen on tällä kertaa niin myöhään iltapäivällä.. just niihin aikoihin, kun ihmiset pääsee kouluista. Jos nään tuttuja.. mä kuolen. Pakenen. Vedän syvään henkeä, uskottelen itselleni olevani näkymätön ja selviydyn hengissä.