Äiti suututti isän eilen juomalla ja isä lähti. Ja niin lähti äitikin ja mä huusin sille. Ei oo näkynyt sen koommin. Ja mun teki mieli kuolla.
Tänään siivosin koko kämpän n. 4 tunnissa ja tein siskon pyynnöstä mustikkapiirakkaa. Samalla mä mietin miksi mä aina tällaisina viikonloppuina siivoan ja tulin siihen tulokseen, että ehkä tää on mun tapa uskotella itselleni, että kaikesta huolimatta me (mä, veli ja sisko) pärjätään ja kaikki on hallinnassa ja multa löytyy loputtomasti energiaa.
Viime aikoina mä olen myös pohtinut itseäni. Mä luulen tietäväni kuka mä olen, mutta todellisuudessa mä en taidakaan tietää.
Kuka mä olen? Ei mitään hajua. Musta tuntuu kuin olisin kadottanut itseni vuosien varrella ja luonut itselleni toisen persoonan suojamaskiksi.
Mä haluan löytää itseni. Mä haluan löytää tien ulos tästä paskamaisesta sokkelosta ja saada selkeyttä asioihin. Mä haluan olla kuten muut. Normaali ja onnellinen ja sosiaalinen ja sellainen joka murehtii arkisista asioista eikä esim siitä milloin isä sekoaa tai yrittää taas itsemurhaa tai milloin mä päädyn taas soittamaan sosiaalityöntekijöille ja vollottamaan kuinka mä en pärjää yksin.

Mun on vaan pakko jaksaa taistella ja odottaa.