Muutaman paniikki- ja raivokohtauksen sekä puheluiden jälkeen voin sanoa yhden asian:  ÄITI, ME KYLLÄ PÄRJÄTÄÄN ILMAN SUA. Mä meen kohta veljen kanssa siivoamaan keittiön (joka on kauheessa kunnossa) sillä välin, kun sisko ja sen paras ystävä lupautuivat käydä nopeasti kaupassa. Me pärjätään hyvin, kunhan vaan pelataan tiiminä. Äiti saa uhkailla itsemurhillaan ihan rauhassa ja ryypätä kapakassa ihan rauhassa ja syyttää mua sossuille soittamisesta ja siitä kuinka teen sisarusten elämästä helvettiä ihan rauhassa, koska MUA EI ENÄÄ KIINNOSTA. Mä näytän sille huoranpenikalle, että me pärjätään. Mä en luovuta, mä taistelen tieni läpi tästä paskasta ja kohoan huipulle. PISTE.