Mä tunnen itseni ihan hirveeksi ihmiseksi, päästin eilen koiran pihalle iltapisulle ja kävin itse sillä välin tekemässä teetä. Ja sit mä unohdin Luckyn ulos ja kaksi tuntia sitten, kun heräsin niin tajusin alakertaan mennessä, ettei Luckya näy missään ja sitten muistin minne olin sen jättänyt. Oon itkenyt melkein tunnin, miten voin olla niin idiootti ja hirvee koiran omistaja? Luckyn hengitys rohisi hieman alkuun ja tajusin, että se oli varmaankin haukkunut äänensä käheäksi ja kun vilkaisin keittiön ikkunasta ulos niin piha oli täynnä tassun jälkiä. Se oli varmaan ravannut koko yön ympäri pihaa pysyäkseen lämpimänä. Mä annoin sille muutaman herkun ja kiedoin vilttiin, kun se oli hakenut itselleen omasta kätköstään leipäkannikkaan, jota alkoi mun vierellä järsimään. Sen syötyään passitin sen keittiöön ja annoin sille kunnon ruokaa ja katoin, että sillä oli vettä. Koska mun huone on talon lämpimin huone (mulla on kaksi patteria täysillä ja tietokone, joka on puolet päivästä aina auki) niin houkuttelin sen sinne, jotta sillä olis lämmin. Se siirtyi automaattisesti yhelle korokkeelle, jolla oli patja ja siinä vieressä patteri. Se ynisee nyt normaalia enemmän ja on vaisu, luulin hetki sitten, ettei se saanut enää henkeä. Mua pelottaa, mitä jos se kuolee? Mun on pakko saada käyttää sitä eläinlääkärissä sanoi äiti mitä tahansa siitä, että maksaa liikaa. Vittu mä käytän vaikka dösäkorttirahani, jotta saan tietää, että Lucky on kunnossa tai edes tulee olemaan kunnossa.

Nyt Lucky nukkuu tuolla noin ja mun on koko ajan pakko vilkuilla, että sen kyljet kohoilee yhä normaalisti.. Hitto mua ahdistaa, mä vihaan itseäni koko loppu elämän..