Tuska on helpottanut hieman. Silti tuntuu kuin mulla olisi sydämessä aukko, joka vuotaa verta. Tää on ihan hullua.
Äiti lähti eilen illalla tai yöllä. En ole varma missä vaiheessa tarkalleen, koska menin aika aikasin nukkumaan. Mä en uskalla edes yrittää kuvitella kuinka hankalaa isällä on. Sillä on vaimo, joka lähtee huoraamaan muualle joka viikonloppu ja jättää sen yksin lasten kanssa. Vaimo joka pitää sen otteessaan. Isä on jääräpää ja taisteluntahtoinen mies, joka seuraa unelmiaan, mutta jolla on kauheen huono onni naisten kanssa. Isällä oli ennen äitiä toinen vaimo, joka oli ihan samanlainen kuin äiti. Musta tuntuu tosi pahalta. Tää ei oo reilua isää kohtaan. Isä ansaitsee mun mielestä jo helpomman ajanjakson elämäänsä. Äiti on ihan kauhee ihminen. Vihaan sitä.


Oon alkanut näkemään ihan hirveen sekavia unia öisin. Unia raiskatuksi tulemisesta, ihmisistä taikka olennoista jotka hyökkää kimppuun, paikoista jotka tiedän mutta jotka on silti yllättäen tuntemattomia, yksin olemisesta, äidistä, pakenemisesta, tappamisesta. Heräilen öisin monen monta kertaa itkuisena tai muuten vain poissa tolaltani. Joskus saatan olla täysin tyyni. Mutta aina mä odotan, että nään jotain kauheaa, kun avaan silmäni. Jotain joka voisi hakea mut mahdollisesti pois ja viedä muualle.
Kaikesta huolimatta mä haluan silti nukkua lisää. Mä oikein odotan, että pääsen pois todellisuudesta takaisin sinne missä kaikki voi olla mahdollista. Joskus mä hallitsen omia uniani ja joskus hallinta pettää.

Mulla on sellainen olo, että mun pitäisi olla parempi tytär.